Olga #20

 

Klikkaa sarjakuvaa nähdäksesi sen isompana.

Googlattu lapsuus

Lastenhoito on tänä päivänä niin paljon helpompaa kuin ennen. Miksi? Koska kaikki ongelmat voi ”googlettaa”.

Mutta mitä vanhempia sitten askarruttaa? Onneksi meidän ei tarvitse arvailla, koska hakukone antaa itse ehodtuksia suosituimpien hakujen perusteella: näitä perhe-Suomi googlaa.

1. Voiko lapsel…?
Enemmän kuin mitään muuta vanhempia huolestuttaa Googlen mukaan pienen lapsilutkansa mahdollinen klamydia. Toisaalta myöskin mahdollisuus huutaa lapselle on jopa kaksi kertaa mukana kymmenen googlatumpien hakujen listalla. Voikin vaan kuvitella miten hauskan näköistä on kun äiti tai iskä tukahduttaa raivonsa samalla kun vimmaisesti naputtelee huutamiskysymystä älypuhelimeensa.

2. Pitääkö lapsen..?
Mutta mitä lapsen kanssa sitten pitää tehdä, niinkuin sen jälkeen kun se on nukkunut ja syönyt koko klamydialääkelautasensa tyhjäksi? Odota, googlaan sen!

3. Lapseni..?
Entäs pitääkö sitä pitää jonkinnäköisenä ajan hengen mittarina että lapsen mahdollinen rumuus on tärkeysjärjestyksessä jopa kuolemaa edellä? Toisaalta askaruttaa myös kuka ”rakastuu” kannabikseen? Miksi ei muodossa ”lapseni käyttää kannabista”?

4. Voiko lapsi..?
Mutta hei, jos lapsi näyttää siltä kun se olisi juossut seinää päin sen ulkonäkö voisi ainakin parantua pikkasen jos se olisi laihempi, eikö vain?  Mutta saakohan niin tehdä..? Tarkistetaan!

5. Saako lapsi..?
Mutta tärkein kaikista kysymyksitä on kuitenkin se saavatko pienet klamydian runtelemat ipanat ajella ympäriinsä perheen autolla vai ei? Ja tämä epätietoisuus jos jokin saa kenet tahansa haluamaan ostaa pari ylimääräistä turvatyynyä autoon ja pitämään vyöt visusti kiinni liikenteessä.

Ihmisiä joita olen tavannut matkani varrella

Kirjoittanut Bo Hager

Olen kuulkaas tuntenut yhden sun toisen ihmisen elämäni aikana. Aion nyt teille luetella niistä muutaman.

Hjalmar Ronkasta puri kerran koira kun olin nuori pojankloppi. Ajattelin että Hjalmar Ronkasesta tulee itsekin koira, mutta ei tullut. Tuli hammaslääkäri.

Pekka Inkiö omisti joskus aikoinaan auton. Kerran kysyin saisinko lainaksi kun piti mennä riiuu-matkalle, mutta en saanut. Eihän minulla tosin siihen aikaan ollut edes ajokorttiakaan, kun olin vasta yhdentoista.

Marja Granholm sanoi minulle kerran suorat sanat kun ajattelin nipistää sitä pehvasta, vaikken ollut siinä vaiheessa edes ennättänyt sormiani nostaa. Mistä se senkin arvasi?

Saresmaan Jukka myi minulle kerran Matkahuollon kahviossa kuivan munkin. Tuskin minä sitä ikinä tulen unohtamaan, vaikken varsinaisesti siitä Jukalle kanna kaunaakaan. Luinpa samalla reissulla kuitenkin Iltalehden aikani kuluksi ja pelasin 20 pennin pajatsoa.

Vihosen Manta oli ennenmuinoin sosiaalidemokraatti, ja taitaa olla sitä tänäkin päivänä. On aina ollut sillä tavalla vasemmalle kallellaan.

Kansakoulussa minun vieressä istui eräs Ruppasen Hilma vuosikaupalla. En ikinä puhunut hänelle sanaakaan ja nyt hän on jo toista kertaa naimisissa, lesken kanssa.

Toverini Toivo Kuokkanen oli ennen vanhaan kova poika pelaamaan pesäpalloa. Nyt hän on kuollut.

Viktor Häkkinen sanoi kerran minulle rumasti, tai sitten se puhui kylänmiehelle. Olin oikeastaan tapahtumahetkellä niin kaukana että sitä on mahdotonta sanoa ketä siinä loppujen lopuksi tarkoitettiin. Hieno mies se Viktor Häkkinen.

Joel Holopaisesta sanottiin ettei siitä ikinä tule mitään. Tuli kuitenkin.

Aaro Hynnisellä oli 70-luvulla televisio, mutta niin oli kaikilla muillakin siihen aikaan. Ihme vekotin se televisio. Spede oli hauska mies.

Kerroinko jo että Vihosen Manta oli sosiaalidemokraatti? Ihme olisi jos se nyt tässä iässä olisi takkinsa kääntänyt ja ryhtynyt vallan kokoomuslaiseksi.

Aura Teittinen sanoi minulle kerran että ”kuule Bosse, mitä sinä siinä seisot ja toljotat, alapas nyt laputtaa, mutta jos haluat minulla on tässä ämpäri jonka pohjalla on sokerijuurikkaita, että ole hyvä vaan” Minun ei juuri silloin tehnyt mieli sokerijuurikkaita ja sen jälkeen en olekaan nähnyt Aura Teittistä.

Ellen Lundbergiä en ole ikinä tavannut, mutta kuullut sitäkin enemmän juttuja.

Grönforsin Mauno joi kerran happamaksi mennyttä piimää ja vatsannipistelyä jatkui sen jälkeen tuntikaupalla. Minun nuoruudestani on roppakaupalla tämäntyyppisiä tarinoita, jos jotakuta kiinnostaa.

Bloggarit sen tietävät

Ai nytkö ne salaatit pitääkin syödä yhtäkkiä ulkona? Entäs ”sisällä”, mitä vikaa siinä on? No, pikainen käynti Alepassa ja…

… boom! Aina muodin aallonharjalla ja blogosfäärin ytimessä.

Kasper Diem -blogi suosittelee sitten kaaliraaste-rusinasalaattia. Mutta ei syötäväksi.

Nigerialaiskirje

Joskus me täällä Kasper Diem -blogissa saamme ihan oikeaa postia. Esimerkiksi nimimerkki Arabian prinsessa lähestyi meitä viime viikolla tällä viestillä:

Emme aio nyt ottaa kantaa siihen onko tämä erityisen hyvä nigerialaiskirje (ei ole, rahasumma on liian pieni), mutta sen sijaan voimme tarjota ilmaisen käsiala-analyysin.

Kuten arvata saattaa Kasper Diem blogin perustaja Kasper Strömmanhan on tietenkin maamme johtavia grafologeja, jonka menetelmä perustuu muiden analyysien häpeilemättömään googlaamiseen ja yhdistämiseen.

Joten ”Nigerian prinsessa”, voimme rivien välistä lukea kirjeestäsi seuraavat asiat:

Kirjoittaja on täynnä tarmoa ja passiivista vastustuskykyä. Pastoosiviiva (mustetta virtaa paperille paljon) ilmaisee elämänläheisyyttä ja mieltymistä nautintoihin. Kyseessä on havannoiva ja perusterve yksilö.

Kirjoituksen tilanjako on kohtalainen, mikä ilmentää omien rajojen tuntemista, ennakkoluulottomuutta ja tervettä pyrkimystä kohti tulevaisuutta. Hän on niitä jotka elävät ja antavat muidenkin elää. Kirjoittajasta voisi sanoa että hän on perusrehellinen, mutta samalla epärehellinen.

Yläalueen yhdistelyt kuvastavat kirjoittajan kekseliästä teorian ja käytännön yhdistelyä. Hän on pohdiskeleva ja hänen onnennumeronsa on seitsemän. Lempikivi on ametisti. Lopukkeiden erikoinen muotoilu ilmentää tosin henkilön käytöksessä sumeilematonta vihaa, vaikka perusolemus on lempeä. Allekirjoitus tuntuisi sanovan ”morjens”. Kirjoittaja ei myöskään tämä käsialanäytteen perusteella ole Nigeriasta, vaan luultavasti Togosta.

Onko sinulla jotain jonka haluat lähettää Kasper Diem -blogiin? Tee se silloin osoitteeseen:

Kasper Diem -blogi
Castreninkatu 8
00530 Helsinki

Kirjoittelemisiin!

Olga #19

Klikkaa sarjakuvaa nähdäksesi sen isompana.

Kuninkaallisen lapsukaisen kunniaksi kaikki T-paidat postimaksutta tänään The Kasper Stromman Design Outletista

Lukijat!

22. heinäkuuta tulee aina olemaan meille täällä Kasper Diem -blogissa erityisen juhlan päivä. Kyllä: emme tule ikinä unohtamaan sitä päivää yksitoista vuotta sitten kun Tanskan Prinssi Felix syntyi.

Tämän kuninkaallisen merkkipäivän kunniaksi tarjoamme tänään kaikki T-paidat postimaksutta The Kasper Stromman Design Outletista. Ja mitä parasta: kaikki mitä sinun tarvitsee tehdä on naputella koodi ROYALBABY tilatessasi.

Ei hullumpi tarjous, vai mitä? Mutta huomiothan että tarjous on voimassa vain tänään.

Kauan eläköön Tanskan kuningashuone ja the Kasper Stromman Design Outlet!

Kesäkilpailu: voita outo matkalaukkuun pakattu laite

Lukijat!

On taas aika Kasper Diem -blogin jännittävän lukijakilpailun! Tällä kertaa arvomme oudon Magna-merkkisen matkalaukkuun pakatun laitteen!

Ihan aluksi täytyy sanoa että tämä vehje on sitten varsinainen aarre. Onhan kyseessä hienointa 80-luvun mysteeritekniikkaa edustava systeemi pakattuna aistikkaaseen muoviseen kantosalkkuun.

Mutta mitä laite sitten tekee? Tekstin mukaan se väittää osaavansa ohjata kahta diaprojektoria, mutta tiedä siitä sitten. Joka tapauksessa kyseessä on hienointa suomalaista avainlippuosaamista vuosikymmenten takaa, joten jonka tämän voittaa on varsinainen onnenpekka.

Voittaaksesi tämän laitteen sinun on vain vastattavaa yhteen kysymykseen:

Mitä ihmettä kukaan muka tekisi tällä laitteella?

Vastaukset kommenttikenttään alla.

Ja Kasper Diem -blogi ei sitten todellakaan ala lähettämään tätä hullun painavaa värkkiä mihinkään, vaan voittaja sitoutuu hakemaan sen Helsingin Kalliosta.

Lykkyä tykö!

Kilpailu päättyy 31.8.2013. Ja Kasper Diem -blogin perheenjäseniä kielletään sitten osallistumasta kilpailuun, lähinnä siksi ettemme missään nimessä halua tätä rakkinetta nurkkiin lojuumaan. 

Arvostelussa Kulmakunta-lehti

Jos on jotain mitä me täällä Kasper Diem -blogissa osaamme arvostaa, niin se on oikein paikallinen sanomalehti. Siksi olemme tällä viikolla iloisia saadessamme tarkastella itäisessä Turussa ja Kaarinassa ilmestyvää Kulmakunta-lehteä.

Ja mitä parasta, tässä nimenomaisessa numerossa (25/2013) paikallisuus on saavuttanut eeppiset mittasuhteet. Nämä paikalliset puuhanaiset ovat tervanneet paikallisen kaarisillan. Saamme tietää että ennen kuin tämä nimenomainen kaarisilta valmistui vuonna 2002 paikalla on ollut muitakin siltoja, mutta ne eivät kestäneet ”esimerkiksi sääolosuhteita”.

Saamme myös lukea ettei toisaalta haittaa jos tervaus jäi nyt väliin, koska syksyllä on sitten tiedessä ”polunkunnostusrieha”. Olemme varmoja että Kulmakunta-lehti palaa asiaan.

Mutta! Kulmakunta ei kuitenkaan ole vain tervantuoksuista yhdessäoloa, vaan kriittisetkin äänet huomioidaan. Nimimerkki Pääskyvuorelainen esimerkiksi haluaa herättää keskustelua Hännikönkadun ja Pyynkadun päällystämisestä, vedoten ”ajopelin rikkoutumiseen”. Turun itäisissä kaupunginosissa kytee pinnan alla!

Myöskin ”Soitellaan”-palstalla saamme tietää että leikkivät lapset terrorisoivat naapurustoa, joten kovin ruusuista kuvaa seudusta lehti ei maalaa.

Mutta juuri kun luulimme että Kulmis ei ikinä liiku viiden kilometrin säteen ulkopuolelle Pekka Tauriainen räjäyttää potin jutullaan Kanariansaarilta! Eksotiikannälkä elää siis myös paikallislehdissä. Pekka raportoi: Mikä sen tärkeämpää onkaan kuin viettää lomaviikot tai muut vapaat kaikessa rauhassa! Se onnistuu Kanarian saarilla, sillä elämä on siellä rauhallista; ketään ei tarvitse pelätä, sillä turistit saavat olla siellä aivan rauhassa.

Pekka on myös nähnyt matkaallaan mm. kauniin vedenneidon joka on lumonnut Pekan isoilla käsillään ja kookkaalla aataminomenallaan. Tämän nähtyään Pekka toteaakin: Kaikki muutkin eri Euroopan maista lomalla olevat tai eläkepäiviään viettävät nauttivat lomastaan, eivätkä he ole toisilleen millään tavalla uhkana.

Loppuarvio: Kulmakunta oli paljon monipuolisempi kuin ennalta saatoimme arvatakaan, ja varsinkin matkareportaasi avarsi horisonttiamme rukoilevilla munkeillaan ja Almodovar-henkisillä crossdressaavilla merenneidoillaan.
Arvosana: 9/10

Hyvä Kulmis!

Testissä tanskalaiset suomalaiset lakritsit

Tanskassa lakritsi on harvoin pelkkää lakritsia, vaan sitä markkinoidaan usein ”suomalaisena lakritsina”. Me täällä Kasper Diem -blogissa laitoimme tietenkin nämä avainlipputuotteet syyniin.

Tämä tärkeä tehtävä meni tietenkin Kasper Diem -blogin johtavalle lakritsitiedemiehelle, Kasper Strömmanille.

1. Candynavia Original finsk lakrids sød
Ensimmäiseksi otimme syyniin Candynavian lakritsin, joka myydään mukavassa 170 gramman paperipussissa. Se on valmistettu mm. sokerista, jauhoista ja melassista. Pakkauksessa kuva lakritsista, mutta myös omituinen harmaa ”lakritsihorisontti”(?). Vuoden graafikko arvostaa hillittyä väriskaalaa.

Asiantuntijan arvio: Tässä lakritsissa pystyy aistimaan saunan, astiankuivauskaapin, koivuvihdan, Sibeliuksen, YYA-sopimuksen, äitiyspakkauksen ja anisöljyn vivahteita. Kaikin puolin normaalia lakritsia siis.
Suomalaisuuskerroin: 6/10. Olisimme mielellämme nähneet jotain suomenlipunkaltaista jossain kulmassa. Tiedättehän, luomassa tunnelmaa.

2. Carletti sød finsk lakrits – Bløde ruller
Carletin valmistamassa lakritsissa saamme pakkauksen kääntöpuolella tiukkaa lakritsifaktaa josta opimme että tätä mustaa kultaa on syöty jo yli 4000 vuotta, ja että suomalaiset ja ruotsalaiset syövät kilon lakritsia per henkilö/vuosi, mutta että näin ei suinkaan ole asian laita eteläisimmissä maissa. Oletamme että näihin ”eteläisiin maihin” luetaan myös Tanska. Lisäksi opimme että mikä tekee lakritsista nimenomaan suomalaista on että se on pehmeämpää ja hieman rasvaisempaa kuin muut.

Asiantuntijan arvio: Pakkauksen mukaan tämän suomalaisen lakritsin pitäisi suorastaan sulaa kielelle, mutta tiedä siitä sitten. Sinänsä ihan hyvää lakua jossa enemmän ainesosia kuin Candynavian vastaavassa. Ja enempihän on aina parempi. Kyllähän inverttisokeri kaliumsorbaatilla aina maistuu.
Suomalaisuuskerroin: 8/10, koska pakkauksessa kiehtovaa suomilakritsitietoutta ja ainesosat lueteltuna myös suomeksi.

3. Toms Pingvin Finsk lakrids 5 søde og bløde lakridstænger
Testin musta hevonen Toms ravistaa testiä hylkäämällä hyväksi koetun pussiformaatin ja annostelemalla lakritsinsa tankoina. Vaikka tämä on sinänsä perinteinen lakritsiformaatti se sai kohahduksen aikaiseksi Kasper Diem -blogin lakritsilaboratoriossa.

Asiantuntijan arvio: Kiehtova tuote! Enemmän sitkoa ja väkevyyttä kuin muissa, ja mielenkiintoinen mixi  emulgointiaineita ja kookosöljyä. Epäsuomalainen koostumus puhuttelee.
Suomalaisuuskerroin: 5/10 –  ensimmäinen ainesosa tuoteselosteessa on ”englantilainen siirappi”. Tehän kuulette itse.

4. BB sød lakrids Original Finsk Lakrids
Tämä on lakritsi jolla on tarina: kääntöpuolen tekstin mukaan tämä lakritsi tuotetaan Suomessa ”H. Knochin perinteisen reseptin mukaan”, ja se on myös saanut palkinnon ”Best in Finland” vuonna 1995. Hmmm.

Asiantuntijan arvio: Kelpo lakritsia. Rasvaisempaa ja pehmeämpää kuin muut, ja siksi myös suomalaisempaa jos tanskalaisiin on uskominen. Ruskea paperipussi on myös aistikas.
Suomalaisuuskerroin: 9/10. Koostumus on juuri oikea. Onko tämä Kouvolan lakritsia eri pakkauksessa? Knoch on tehnyt hyvää työtä.

Loppuarvio: Eksoottisuus on aina hyvä myyntivaltti, ja emme voi väittää etteikö meille tullut pieni suolainen kyynel silmäkulmaan maistellessamme näitä kotimaan herkkuja vieraalla maaperällä.

Toisaalta meidän lakritsin kellastamia hampaita myös vihloi.

Eläköön siis suomalaiselle exportlakritsille – nyt meillä ei ole mitään syytä olla viettämättä enemmän aikaa ulkomailla!