Ihmisiä joita olen tavannut matkani varrella

BoHagerLiten

Kirjoittanut Bo Hager

Olen kuulkaas tuntenut yhden sun toisen ihmisen elämäni aikana. Aion nyt teille luetella niistä muutaman.

Hjalmar Ronkasta puri kerran koira kun olin nuori pojankloppi. Ajattelin että Hjalmar Ronkasesta tulee itsekin koira, mutta ei tullut. Tuli hammaslääkäri.

Pekka Inkiö omisti joskus aikoinaan auton. Kerran kysyin saisinko lainaksi kun piti mennä riiuu-matkalle, mutta en saanut. Eihän minulla tosin siihen aikaan ollut edes ajokorttiakaan, kun olin vasta yhdentoista.

Marja Granholm sanoi minulle kerran suorat sanat kun ajattelin nipistää sitä pehvasta, vaikken ollut siinä vaiheessa edes ennättänyt sormiani nostaa. Mistä se senkin arvasi?

Saresmaan Jukka myi minulle kerran Matkahuollon kahviossa kuivan munkin. Tuskin minä sitä ikinä tulen unohtamaan, vaikken varsinaisesti siitä Jukalle kanna kaunaakaan. Luinpa samalla reissulla kuitenkin Iltalehden aikani kuluksi ja pelasin 20 pennin pajatsoa.

Vihosen Manta oli ennenmuinoin sosiaalidemokraatti, ja taitaa olla sitä tänäkin päivänä. On aina ollut sillä tavalla vasemmalle kallellaan.

Kansakoulussa minun vieressä istui eräs Ruppasen Hilma vuosikaupalla. En ikinä puhunut hänelle sanaakaan ja nyt hän on jo toista kertaa naimisissa, lesken kanssa.

Toverini Toivo Kuokkanen oli ennen vanhaan kova poika pelaamaan pesäpalloa. Nyt hän on kuollut.

Viktor Häkkinen sanoi kerran minulle rumasti, tai sitten se puhui kylänmiehelle. Olin oikeastaan tapahtumahetkellä niin kaukana että sitä on mahdotonta sanoa ketä siinä loppujen lopuksi tarkoitettiin. Hieno mies se Viktor Häkkinen.

Joel Holopaisesta sanottiin ettei siitä ikinä tule mitään. Tuli kuitenkin.

Aaro Hynnisellä oli 70-luvulla televisio, mutta niin oli kaikilla muillakin siihen aikaan. Ihme vekotin se televisio. Spede oli hauska mies.

Kerroinko jo että Vihosen Manta oli sosiaalidemokraatti? Ihme olisi jos se nyt tässä iässä olisi takkinsa kääntänyt ja ryhtynyt vallan kokoomuslaiseksi.

Aura Teittinen sanoi minulle kerran että ”kuule Bosse, mitä sinä siinä seisot ja toljotat, alapas nyt laputtaa, mutta jos haluat minulla on tässä ämpäri jonka pohjalla on sokerijuurikkaita, että ole hyvä vaan” Minun ei juuri silloin tehnyt mieli sokerijuurikkaita ja sen jälkeen en olekaan nähnyt Aura Teittistä.

Ellen Lundbergiä en ole ikinä tavannut, mutta kuullut sitäkin enemmän juttuja.

Grönforsin Mauno joi kerran happamaksi mennyttä piimää ja vatsannipistelyä jatkui sen jälkeen tuntikaupalla. Minun nuoruudestani on roppakaupalla tämäntyyppisiä tarinoita, jos jotakuta kiinnostaa.

Advertisements
Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: