Kasper Diem
Työkalu elämänhallintaan.
Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2013
Makumatkalla Barcelonassa
Joskus me täällä Kasper Diem -blogissa lähdemme yllättäen minilomalle Barcelonaan. Siellä kevät on jo pitkällä. Palmut kukkivat ja papukaijat huutavat puissa. Lämpimät Seat-merkkiset henkilöautot sinkoilevat sinne tänne ja kypsät appelsiinit (naranja) mätkähtelevät puista.
Kaduilla eloisat espanjalaisrouvat pysäyttelevät autoja Tiananmenin aukio -tyyliin sillä aikaa kun eksymme tahallamme tämän ikivanhan kaupungin kapeilla kujilla. Taas tippuu appelsiini (naranja) puusta. Vähemmästäkin herahtaa vesi kielelle. Onneksi Katalonia on ruokakulttuurin kehto!
Barcelonan piazzoilla ja kauppahalleissa voikin viettää tuntikausia pelkästään puristellen kypsiä avakadoja ja kiroillen (caramba). Välimerellinen ruokavalio kun on jotain aivan muuta kun tylsät kotimaiset kalat, marjat ja Candy King -irtomakeiset. Tosin emme löytäneet mistään niitä hyviä kotimaisia tomaatteja, joten jouduimme tyytymään espanjalaisiin.
Ja sitten syömään. Aah, espanjalaisia tapaksia – muy delicioso! (tosi hyvvää)
Tiedoksi: Espanjalainen (viva espana) ei ikinä vetäisi tiskipöydän ääressä seisten kohmeista mikrolasangea haarukalla suoraan paketista, vaan täällä nautiskellaan monien ruokalajien kokonaisuuksia. Me söimme pääruoaksi katalonialaista vesi-munakeittoa (sopa de huevo en agua) joka on perinteinen katolilainen pääsiäisajan herkku.
Kaiken kruunasi jälkiruoaksi (postre) tuotu puolikas kana (pollo). Sen kanssa tarjoilitiin puolikas katalonialainen peruna ja temperamenttisesti lilluvaa rasvaa valkoisella (blanco) lautasella.
Barcelona – parempaa ruokaa kuin Rossossa eikä tarvinnut edes näyttää S-etukorttia. Vaikka luoja tietää että yritimme.
OS SEX – Steve Jobsin autoeroottinen autobiografia (lyhennelmä)
Ja noin! Steve Jobs ruuvasi viimeisen ruuvin uuteen keksintöönsä, ”tietokoneeseen”. Olipa se komia. Kuin osteri; beigenharmaa kuori minkä sisällä lymyily salainen piirilevypuutarha. Steve Jobs ei suotta ollut tyytyväinen suoritukseensa. Oliko tämä uusi luomus ehkä jopa hieman… seksikäs? Ei, hän ravisteli moiset ajatukset heti pois mielestänsä. Oli pidettävä pää kylmänä ja ajatukset laskentatehossa. Vaikka luoja tietää että se oli vaikeaa, tällaisena kuumana Piilaakson kesä-iltana.
Steve Jobs avasi ylimmän napin paidastaan. Olipa täällä autotallissa kuuma. Steve Jobs ajatukset käväisi Bill Gatesissä. Se kelmi! Steve Jobs tiesi että Bill Gates kehitteli omaa tietokonettaan, ja olisi elintärkeää ettei hän saisi omaa hankettaan ulos kuumille, hikisille tietokonemarkkinoille ennen häntä. Steve Jobs puraisi aistikkaasti alahuultaan ja sen jälkeen isoa punaposkista omenaa. Sitäpaitsi, eikö sillä virnistelevällä Bill Gatesillä ollut vielä joku ihan kelvoton nimi omalla tietokoneellaan? Joku mikro-juttu… Microsoft! Ha ha. Sehän kuvaa itseasiassa Bill Gatesiä aika hyvin, ajatteli Steve Jobs. Kyllä hän oli seissyt Palo Alton yliopiston pisuaareilla Bill Gatesin vieressä kerran jos toisenkin, joten hän tiesi mistä puhui. Ha ha. Microsoft. Siitä nyt ei todellakaan yhtenä päivänä tulisi maailman isointa yritystä.
Ring ring! Puhelin soi. Kuka siellä? Bill Gates tietenkin! Senkin virnuileva kelmi, ei ole totta, tietokoneesi on valmis? Niin minunkin Bill Gates. Tai ainakin melkein. Ainakin melkein, Bill Gates. Ai miksikö kutsun sitä? Steve Jobs puraisi taas alahuultaan, nyt hieman huolimattomammin ja sen jälkeen taas isoa punaposkista omenaa. En tiedä, Steve. En todellakaan tiedä. Rouskis.
Puhelun päätyttyä Steve Jobs heitti raivon vallassa puhelimensa uima-altaaseen. Simpura! Nyt olisi saatava uusi vaihde päälle tähän mikrotietokonekilpaan. Mutta mikäs siinä, oli 1977 ja ihminen oli käynyt kuussa – miten vaikeaa olisi siinä valossa kehitellä mikrotietokone joka päihittäisi sen virnuilevan ATK-nikkarin Bill Gatesin? Ei kovin vaikeaa, eihän?
Steve Jobs avasi loputkin napit paidastaan. Nyt hän näyttäisi Bill Gatesille miten software muuttuu hardwareksi.
Meduusa-mediafestivaali
Jos sattumalta olet Kouvolassa päin lauantaina 13.4. kannattaa tulla katsomaan kun Vuoden graafikko ja Stefan Lindfors puhuvat muotoilun tulevaisuudesta. Tulossa intiimi tilaisuus – vain Stefan, Vuoden graafikko ja muutama sataa vierasta. Eikä maksa mitään.
Jatkokertomus: Etanaposti, osa 4/4
Kirjoittanut Kasper Strömman
Tämä on jatkokertomus. Lue aikaisemmat osat:
osa 3/4
osa 2/4
osa 1/4
Kusti heräsi uuteen utuiseen aamuun. Normaalisti hän olisi iloinnut tällaisesta ilmasta: syksyinen, vielä lämmin ja värikylläinen aamu jossa oli jo aistittavissa pientä kirpeyttä; täydellinen postin jakamiseen. Mutta hän ei ollut enää postinkantaja. Hän oli yksityisyrittäjä ilman töitä joka mietti syytä nousta aamulla.
Hän raahusti ulos postilaatikolle. Se oli tyhjä. Niinpä – miksi ei olisi, eihän postia enää jaettu laatikoihin. Männävuosinahan posti oli jaettu kynnysmatolle saakka, mutta ranskalaisten ajamien kustannussäästöjen seurauksena posti jaettiin enää tiistaisin ja torstaisin isompien markettien parkkipaikkojen varteen pystytetyille postilokeroille, mistä jokainen sai hakea ne itse. Kusti asettautui vaivoin pyörän selkään. Jakelupyörän, jonka hän oli joutunut ranskalaisten vaatimuksesta ostamaan yhden miehen jakeluyrityksensä nimiin. Hän maksoi siitä vieläkin osamaksuja.
Kusti saapui marketin pihaan sattumalta samaan aikaan kun yksi nuorista opiskelijaetanoista jakoi postia. Kusti tunnisti hänet erikoisesta myssystä ja morjensti hieman liiankin reippaasti. Etanaopiskelija ei kuitenkaan selvästikään tunnistanut häntä vaan katsoi Kustia ilmeettömästi, nyökäten varovaisesti. Hän näytti pelokkaalta. Kusti taas huomasi ettei hän ollut solminut postinjakajan solmionsa uusien firman sisäisten säädösten edellyttämällä tavalla. Ranskalaisella solmulla.
Marketin postilokero ammotti tyhjyyttään ja Kustin polkiessa kontiinpäin alkoi satamaan. Sade ropisi kotiloon isoina märkinä pisaroina.
Päivien kuluessa Kusti huomasi pian kehittävänsä hieman epäterveitä rutiineja. Kioskille veikkauskuponkia viedessään hän ”sattui” kävelemään täsmälleen samaa reittiä kuin vanhan jakelureittinsä. Hän saattoi myös seistä tuntikaupalla sateessa vanhan työpaikkansa ulkopuolella ja vain tuijottaa lasittuuneena eteensä. Mutta kyllähän se kotona oleilun voitti.
Eräänä päivänä kun hän oli tapansa mukaan viemässä veikkauskuponkia kioskille tutun näköinen hahmo viilletti sisään kioskiin.
”Tupakka-aski, ja nopeasti. Minulla on kiire”.
Kusti katseli hahmoa epäuskoisena. Nainen näytti samalla tutulta mutta etäiseltä. Kasvon piirteet olivat tutut, mutta mustasankaiset lasit ei niinkään, eikä kotelon tyylikäs vahaus. Sitten hän keksi.
”Tarja!”
Hahmo käännähti ympäri ja katseli häntä epäuskoisena. Tarjan silmissä oli uudenlaista kovuutta, mutta samalla paloa mikä oli Kustille uutta.
”Kusti, oletko se sinä? Herra isä, en meinannut tunnistaa sinua! Mitä sinulle on tapahtunut. Näytät niin…erilaiselta?”
Kusti oli toden totta laiminlyönyt olemustaan viime aikoina. Mutta väliäkö sillä kun hän ei enää tavannut ketään päivisin? Postinjakajana hän oli edustanut jotain ja siksi näyttänytkin edustavalta, mutta nyt… hyvä jos muisti syödä joka päivä.
”No Tarja… minulla ei ehkä mene niin lujaa tällä hetkellä, mutta ei puhuta siitä. Mutta entäs sinä? En ollut tunnistaa sinua kun olet noin ryhdikäs?”
”Vaihdoin työpaikkaa vähän aikaa sitten, olen nykyään televisiokanavalla töissä”, sanoi Tarja ja sujautti savukkeen suupieleen, ”paras ratkaisu mitä olen elämässäni tehnyt!”. Kusti ei epäillyt tätä hetkeäkään, niin menevältä hän näytti.
”Hei, minulla on nyt vähän kiire, mutta ota käyntikorttini ja sovi tapaaminen assistenttini kanssa, meillä on TV-kanavalla kaikennäköisiä mielenkiintoisia proggiksia meneillään. Tämä syksy on meidän mediassa voimakkaan kasvun aikaa”.
Kusti ei ymmärtänyt Tarjan puheesta mitään, mutta nyökkäsi varovaisesti. Tarja huomasi tämän, pysähtyi ja laittoi kätensä Kustin olkapäälle.
”Kusti, soita minulle. Ei tänään mutta maanantaina. Minulla on vieläkin hieman huono omatunto siitä postinjakeluhommasta ja haluaisin katsoa voitaisiinko keksiä sinulle jotain tekemistä TV-asemalta”
Iloinen musiikki pärähti soimaan koko orkesterin voimalla. Voimakkaat valot häikäisivät Kustia kun hän astui ulos pikkuruisesta takahuoneesta. Satapäinen studioyleisö hurrasi jo valmiiksi. Tarja oli järjestänyt hänelle pestin sää-etanana TV-kanavan pääuutislähetyksen yhteyteen.
”ETANA ETANA NÄYTÄ SARVESI” huusi studio-yleisö, ”TULEEKO HUOMENNA POUTA?”
Kusti veti henkeä.
”TULEE”, hän huusi!
Studio-yleisö repesi äänekkäisiin huomionosoituksiin.
Top 5 ruokien lisäaineet
Kuten kaikki tietää on olemassa vain yksi asia joka on pahempi kun AIDS yhdistettyn syöpään: ruokien lisäaineet. Pitää kuitenkin muistaa ettei kaikki E-numerot tuoteselosteessa tapa välittömästi; tässä Kasper Diemin top 5.
E901 Mehiläisvaha
Vanhin tunnetuista luonnonvahoista jota ystävämme mehiläiset käyttävät pesäkennojensa rakennusmateriaalina. Käytetään hedelmien pintakäsittelyyn.
E 162 Punajuuriväri
Uutetaan nimensä mukaisesti punajuuresta. Käytetään lihan ja makkaroiden värjäämiseen.
E 510 Ammoniumkloridi eli salmiakki
Käytetään yleisesti mausteena mm. viinassa ja makeisissa. Jos suomalainen ei saa salmiakki vähän aikaa esim. ulkomailla oleskellessaan hän menehtyy.
E967 Ksylitoli
Makeutusaine joka esiintyy mm. koivussa, maississa ja pyökissä. Viileän raikas jälkimaku ja Suomen Hammaslääkäriliiton suosittelema.
E 948 Happi
Esiintyy yleisesti maan ilmakehässä. Myös yleisin aine maankuoressa jossa sitä on 47 %. Useimpien eliöiden elämälle välttämätöntä, mukaanlukien ihminen. Käytetään yleisesti pakkauskaasuna.
Kasper Diem -blogissa nyt myös unien tulkintaa
Moni saattaa tietää että Kasper Strömman on Vuoden graafikko 2013, mutta tiesittekö että Kasper Strömman on myös pohjois-Euroopan johtavia unien tulkitsijoita? Blogimme lukijoilla onkin nyt mahdollisuus lähettää omia uniaan tulkittavaksi osoitteeseen contact@kasperstromman.com. Kirjoita osoitekenttään UNITULKINTA.
Ensimmäisen unen lähetti meille Mikko Helsingistä:
Unessani lähestyn kaunista puutarhaa jonka takorautaiset portit ovat melkein auki. Kävelen sisään. Kädessäni on painava, ryhmyinen keppi. Katkasen sillä kaksi tai kolme ruusua, jonka jälkeen tungen keppini maahan intohimon puuskassa. Herään ja huomaan että minulla on sattunut seksuaalinen laukeaminen.
Tulkinta: Mikko, tällä hetkellä joko jollakin ihmisellä/asialla on suuri valta sinuun tai sinulla on suuri valta johonkin asiaan/ihmiseen. Olosuhteet muuttuvat nopeasti, älä pelkää tätä muutosta. Asiat menevät, kuten ne on tarkoitettu ja, ja… tai no mitä sitä kiertelemään, kuolemaahan tämä uni tarkoittaa. Ennenaikaista ja tuskallista kuolemaa.
Unen numero 2:n lähetti meille taas Mikko Helsingistä.
Odotan pikajunaa jotta voisin kiivetä sen voimakkaaseen veturiin. Juna saapuu, mutta sitä vetääkin olemattoman pieni veturi, jota lämmitetään tulitikuilla. Tunnen itseni hyvin onnettomaksi ja herään nyyhkyttäen.
Tulkinta: Mikko, löydät kyllä rakkauden, jos uskallat tehdä aloitteita, etkä jää empimään paikoillesi. Tulevassa suhteessasi voi olla joitain esteitä, jotka pitää raivata tieltä, mutta kun ne on selvitetty, saavutat turvallisuuden tunteen ja onnen. Vältä myös junalla matkustamista tulevaisuudessa tai kohtaat kuoleman. Taas. Mikko, sanoisin että jos näet kaksi näin vahvaa unta peräjälkeen universum todellakin yrittää sanoa sinulle jotain. Mieti sitä.
Rakkaudella,
Kasper Strömman
Tunne eläimet #1: norpat
Norpat eli kiehkuraishylkeet vaikuttavat meidän kaikkien elämään enemmän kun haluaisimmekaan uskoa. Jotkut väittävät niiden hallitsevan viihdeteollisuutta ja liike-elämää. Mutta tunnetko norppien alalajit? Tässä pieni katsaus.
Itämerennorppa (Pusa hispida botnica)
Itämerennorppa esiintyy etunenässä Pohjanlahdella. Ympäristömyrkkyjen ansiosta naaraat eivät tarvitse ehkäisyä eikä kanta pääse räjähtämään yli häiritsevän 9000 yksilön määrän. Kaikkialla muualla Itämerellä rauhoitettu paitsi Suomessa, jossa näitä paskiaisia saa nistiä niin paljon kun ehtii – kunhan väittää että näki ne ”kalaverkon läheisyydessä”.
Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis)
Norppien superjulkkis joka jäi viimeisen jääkauden jälkeen hengailemaan Saimaalle, eikä enää sen jälkeen viitsinyt enää lähteä mihinkään. Koska norpat syövät kalaa paikalliset kalastajat yrittivät vuosien ajan päästää nämä röyhkeät kiusankappaleet päiviltä, mutta vielä tänäkin päivänä niitä tavataan kymmenittäin Saimaalla. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä että tavoite saavutetaan lähivuosina, vaikka tapporahan maksaminen Saimaannorpista lopetettiin jo 1948.
Koska Saimaannorpat ovat lisääntyneet pelkästään serkkujensa kanssa keskenään tuhansien vuosien ajan niistä on ajan mittaan kehkeytynyt erittäin taitavia banjonsoittajia. Lisääntymiskykyisiä naaraita on tällä hetkellä 70 kpl jäljellä, joka tarkoittaa että niillä muijilla riittää vientiä.
Laatokannorppa (Pusa hispida ladogensis)
Laatokannorppa jäi täsmälleen samalla tavalla kuin Saimaannorppa kiusallisesti jumiin Laatokkaan maan noustessa jääkauden jälkeen, mutta koska tämä laji elää Venäjän puolella ketään ei kinnosta. No, mitä Natasha ja Nikolai Norpalle kuuluu?
Kuule, keskitytään me vain niihin kotimaisiin norppiin niinkuin tähänkin asti.
Kasper Diem 