Jatkokertomus: Etanaposti, osa 4/4

HöstSnigelLITEN

Kirjoittanut Kasper Strömman
Tämä on jatkokertomus. Lue aikaisemmat osat:
osa 3/4
osa 2/4
osa 1/4

Kusti heräsi uuteen utuiseen aamuun. Normaalisti hän olisi iloinnut tällaisesta ilmasta: syksyinen, vielä lämmin ja värikylläinen aamu jossa oli jo aistittavissa pientä kirpeyttä; täydellinen postin jakamiseen. Mutta hän ei ollut enää postinkantaja. Hän oli yksityisyrittäjä ilman töitä joka mietti syytä nousta aamulla.

Hän raahusti ulos postilaatikolle. Se oli tyhjä. Niinpä – miksi ei olisi, eihän postia enää jaettu laatikoihin. Männävuosinahan posti oli jaettu kynnysmatolle saakka, mutta ranskalaisten ajamien kustannussäästöjen seurauksena posti jaettiin enää tiistaisin ja torstaisin isompien markettien parkkipaikkojen varteen pystytetyille postilokeroille, mistä jokainen sai hakea ne itse. Kusti asettautui vaivoin pyörän selkään. Jakelupyörän, jonka hän oli joutunut ranskalaisten vaatimuksesta ostamaan yhden miehen jakeluyrityksensä nimiin. Hän maksoi siitä vieläkin osamaksuja.

Kusti saapui marketin pihaan sattumalta samaan aikaan kun yksi nuorista opiskelijaetanoista jakoi postia. Kusti tunnisti hänet erikoisesta myssystä ja morjensti hieman liiankin reippaasti. Etanaopiskelija ei kuitenkaan selvästikään tunnistanut häntä vaan katsoi Kustia ilmeettömästi, nyökäten varovaisesti. Hän näytti pelokkaalta. Kusti taas huomasi ettei hän ollut solminut postinjakajan solmionsa uusien firman sisäisten säädösten edellyttämällä tavalla. Ranskalaisella solmulla.

Marketin postilokero ammotti tyhjyyttään ja Kustin polkiessa kontiinpäin alkoi satamaan. Sade ropisi kotiloon isoina märkinä pisaroina.

Päivien kuluessa Kusti huomasi pian kehittävänsä hieman epäterveitä rutiineja. Kioskille veikkauskuponkia viedessään hän ”sattui” kävelemään täsmälleen samaa reittiä kuin vanhan jakelureittinsä. Hän saattoi myös seistä tuntikaupalla sateessa vanhan työpaikkansa ulkopuolella ja vain tuijottaa lasittuuneena eteensä. Mutta kyllähän se kotona oleilun voitti.

Postietana5cLITEN

Eräänä päivänä kun hän oli tapansa mukaan viemässä veikkauskuponkia kioskille tutun näköinen hahmo viilletti sisään kioskiin.

”Tupakka-aski, ja nopeasti. Minulla on kiire”.

Kusti katseli hahmoa epäuskoisena. Nainen näytti samalla tutulta mutta etäiseltä. Kasvon piirteet olivat tutut, mutta mustasankaiset lasit ei niinkään, eikä kotelon tyylikäs vahaus. Sitten hän keksi.

”Tarja!”

Hahmo käännähti ympäri ja katseli häntä epäuskoisena. Tarjan silmissä oli uudenlaista kovuutta, mutta samalla paloa mikä oli Kustille uutta.

”Kusti, oletko se sinä? Herra isä,  en meinannut tunnistaa sinua! Mitä sinulle on tapahtunut. Näytät niin…erilaiselta?”

Kusti oli toden totta laiminlyönyt olemustaan viime aikoina. Mutta väliäkö sillä kun hän ei enää tavannut ketään päivisin? Postinjakajana hän oli edustanut jotain ja siksi näyttänytkin edustavalta, mutta nyt… hyvä jos muisti syödä joka päivä.

”No Tarja… minulla ei ehkä mene niin lujaa tällä hetkellä, mutta ei puhuta siitä. Mutta entäs sinä? En ollut tunnistaa sinua kun olet noin ryhdikäs?”

”Vaihdoin työpaikkaa vähän aikaa sitten, olen nykyään televisiokanavalla töissä”, sanoi Tarja ja sujautti savukkeen suupieleen, ”paras ratkaisu mitä olen elämässäni tehnyt!”. Kusti ei epäillyt tätä hetkeäkään, niin menevältä hän näytti.

”Hei, minulla on nyt vähän kiire, mutta ota käyntikorttini ja sovi tapaaminen assistenttini kanssa, meillä on TV-kanavalla kaikennäköisiä mielenkiintoisia proggiksia meneillään. Tämä syksy on meidän mediassa voimakkaan kasvun aikaa”.

Kusti ei ymmärtänyt Tarjan puheesta mitään, mutta nyökkäsi varovaisesti. Tarja huomasi tämän, pysähtyi ja laittoi kätensä Kustin olkapäälle.

”Kusti, soita minulle. Ei tänään mutta maanantaina. Minulla on vieläkin hieman huono omatunto siitä postinjakeluhommasta ja haluaisin katsoa voitaisiinko keksiä sinulle jotain tekemistä TV-asemalta”

PostietanaSaaLiten

Iloinen musiikki pärähti soimaan koko orkesterin voimalla. Voimakkaat valot häikäisivät Kustia kun hän astui ulos pikkuruisesta takahuoneesta. Satapäinen studioyleisö hurrasi jo valmiiksi. Tarja oli järjestänyt hänelle pestin sää-etanana TV-kanavan pääuutislähetyksen yhteyteen.

”ETANA ETANA NÄYTÄ SARVESI” huusi studio-yleisö, ”TULEEKO HUOMENNA POUTA?”

Kusti veti henkeä.

”TULEE”, hän huusi!

Studio-yleisö repesi äänekkäisiin huomionosoituksiin.

Advertisements
Avainsanat: ,

One thought on “Jatkokertomus: Etanaposti, osa 4/4

  1. Terhi sanoo:

    Ihana loppu hyvälle tarinalle. Kiitos.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: