Jatkokertomus: Etanaposti, osa 3/4

Postietana3liten

Kirjoittanut Kasper Strömman

Tämä on jatkokertomus.
1. osan löydät täältä ja 2. osan täältä.

Kaksi viikko myöhemmin Kusti vihelteli iloisesti postikierroksellaan. Hän oli hyvällä mielellä.  Sinänsä hankaln paperisodan jälkeen hän oli nyt postia kantava pienyrittäjä. Se tuntui hienolta ja vastuulliselta, mutta ei ollut Kusti arvannut että yrittäjyydessä olisi niin paljon paperityötä… myöskin kirjanpitäjän laskut sekä muut laissa säädetyt maksut mietityttivät häntä öisin. Hänellä ei todellakaan ollut aavistustakaan että Etanaposti oli maksanut niin paljon sosiaalimaksuja hänen puolestaan silloin kun hän oli vielä palkattu työntekijä. Kusti huokaisin syvään. No, ainakin työt jatkuivat. Tavallaan.

Miltei puolet etanaposteljooneista oli Kustin tavoin jääneet Etanapostiin töihin alihankintasopimuksella. Toinen puoli taas oli nykyään vastapalkattuja nuoria opiskelija-etanoita jotka jakoivat postia osa-aikaisesti. Ranskalaiset eivät olleet tuhlanneet aikaa heitä palkatessaan; postinhan oli kuljettava. Itse asiassa näissä uusissa työntekijöissä ei ollut sinänsä mitään moitittavaa, jos ei kummallisia nuorisomuodin mukaisia vaatteita ja heidän epäselvää ja nopeaa puheparttaan ei laskettu; he jakoivat postin puolessa siinä ajassa kun vanhat etanat.

Tarja oli taas kutsunut Kustin luokseen. Ihan kuin Tarjan kotiloon olisi ilmaantunut harmaita juovia? Raukka näytti vanhentuneen monta vuotta tämän ranskalais-episodin aikana.

”No, miten yksityisyrittäjällä menee”, Tarja kysyi ja hymyili väsyneesti.

Kusti kohautti hartioitaan. Hänen elämänsä jatkui suurinpiirtein samanlaisena kuin ennen. Selväähän oli että hänellä jäi nykyään vähemmän rahaa käyttöön kuin ennen samalla kun jaettavan postin määrä oli lisääntynyt – mutta äkkiäkös siihen tottui. Myös uusi uniformu oli epämukava ja kutitti – minkä lisäksi se oli erittäin tulenarka – mutta olihan hänellä sentään työpaikkansa jäljellä. Tavallaan.

”Kiitos, tässähän tämä. Kyllähän posti kulkee niin kauan kun Kusti polkee, ha ha. Ha ha.”

Se oli vanha vitsi, mutta Kustista tuntui että hän halusi vähän piristää Tarjaa. Ei voinut olla helppoa Tarjallekaan nämä muutokset – tällä hetkellä hän ei todellakaan kadehtinut Tarjan vastuullista asemaa.

”Siitä minun pitikin puhua”, sanoi Tarja vakavasti. ”Ranskalaisten mielestä Kusti ei polje sinun tapauksessasi tarpeeksi tehokkaasti. Ei läheskään. Et ehkä ole ollut tietoinen tästä, mutta ranskalaiset ovat suorittaneet työtehokkuusmittauksia viimeisen kuukauden aikana, ja sinun jakeluajat eivät totta puhuen näytä kovin hyviltä.”

”Mutta Tarja… mitä tarkoitat, sinä tiedät että minä jakelen postin nykyään nopeammin kuin viisi vuotta sitten?”

”Kyllä minä sen tiedän, Kusti. Mutta totuus on että uudet jakajat tekevät sinun työsi puolessa siinä ajassa kuin sinä, joten mitä haluat minun tekevän? Sanonko ranskalaisille että jaetaan posti nostalgiamielessä vähän hitaammin? Minä olen luvannut uusille omistajille kasvattaa tehokkuutta Etanapostissa, enkä oikein näe tähän ongelmaan ratkaisua. Tiedän että olemme ystäviä – olethan sinä esimerkiksi poikani kummi – mutta en pysty pitämään puoliasi pomolle joka on toisessa maassa ja joka vain tuijottaa lukuja. Olen pahoillani.”

”Mutta Tarja, kyllähän sinä pystyt tekemään vaikka mitä jos vaan haluat! Väärennä luvut puolestani!”

”Kusti, olen pahoillani.”

Seuraavina kuukausina Kusti ei nukkunut paljoakaan. Hän tuli tuntia aikaisemmin töihin lajittelemaan postin etukäteen jotta kierros veisi vähemmän aikaa, ja jäi vielä töiden jälkeen lajittelemaan seuraavan päivän postia etukäteen. Vanhalla etanalle tämä ei ollut vaivatonta, ja monesti aamuyön tunteina hän mietti mitä järkeä kaikessa tässä oli. Vanha sydämen rytmihäiriö palasi, ja yhtäkkiä hän ymmärsi miksi Tarja oli niin vanhentuneen näköinen.

Mutta valvotut yöt ja uhratut tunnit tuottivat kyllä sinänsä tulosta. Kuukauden kuluttua Kusti jakeli postin samassa tahdissa kun hän oli tehnyt kymmenen vuotta sitten, ja parin kuukauden kuluttua hän käytti vain tunnin enemmän kun nuoret etanat keskimäärin. Olkoonkin että hän näytti nykyään kymmenen vuotta ikäistään vanhemmalta eikä juurikaan enää tunnistanut vapaa-ajan käsitettä.

Tarja kutsui hänet taas toimistoonsa.

”Onneksi olkoon Kusti”, hän sanoi. ”Työnseurantajohtajan mukaan jakelutuloksesi ovat tätä nykyä loistavat!”

Kusti tunsi ylpeyttä sisällään. Hän oli näyttänyt niille! Olkoonkin että hän oli uhrannut vapaa-aikansa ja jakanut postia rättiväsyneenä ja sairaana, mutta hän oli osoittanut kasvottomille ulkomaalaisomistajille että vanha etana voi oppia uuden tempun. Tai ainakin tekemään vanhan tempun nopeammin ja tuottavammin entistä pienemmällä palkalla. Hän oli varma ettei hän enää olisi kasvoton rivityöntekijä ranskalaisille omistajille, vaan he luultavasti olisivat puhuneet hänestä Pariisissa. Vanha etanatyöntekijä jonka tehokkuus jätti nuorempansa varjoonsa. Luultavasti hän saisi mitalin.

”Ranskalaiset ovat panneet merkille tehokkuutesi lisääntymisen”, sanoi Tarja hymyillen taas väsyneesti. ”Tällaiset asiat eivät jää uusilta omistajilta huomaamatta”. Työtehokkuusjohtaja, jota ei oltu esitelty Kustille, nyökkäili vieressä. Oliko hän seissyt siinä koko ajan?

”Sen seurauksena ranskalaiset ovat päättääneet olla jatkamatta sopimustasi.”

Kustin kesti vähän aikaa ymmärtää mitä lause piti sisällään. Hänhän ei ollut enää yrityksen palkkalistoilla organisaatiouudistuksen jälkeen, ja sikäli hänelle ei voitu antaa potkuja… mutta tämähän tarkoitti samaa asiaa!

”Saan potkut? Mutta minun jakelutuloksenihan ovat nykään loistavia, sinä sanoit itse äsken niin!”

Työtehokkuusjohtaja, jota ei vieläkään ollut esitelty Kustille, pudisteli hiljaa päätään ja katsoi ulos ikkunasta. Tarjakin laski katseensa.

”Jos et olisi ruvennut jakamaan postia niin nopeasti sinuun ei olisi kiinnitetty niin paljon huomiota. Mutta ranskalaiset pelkäävät että poltat itsesi tuolla vauhdilla loppuun. On järkevämpää antaa sinun mennä nyt, niin tuotanto ei sitten kärsi jos vaikka äkillisesti menehtyisit kesken kierroksen.”

Jatkuu…

Mainokset
Avainsanat: ,

Yksi ajatus artikkelista “Jatkokertomus: Etanaposti, osa 3/4

  1. […] Kasper Strömman Tämä on jatkokertomus. Lue aikaisemmat osat: osa 3/4 osa 2/4 osa […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: