Jatkokertomus: Etanaposti, osa 1/4

PostietanaSmall

Kirjoittanut Kasper Strömman

Kusti sujautti vielä päivän viimeisen kirjeen laatikkoon – noin! Aika palata konttorille ja vaihtaa siviilivaatteet ylle.

Postinkantaja-etana Kusti oli juuri ripustanut postinkantajauniformunsa kaappiin ja teki lähtöä kun hänen pomonsa, Tarja, huikkasi hänet huoneeseensa.

”No Kusti, miten kierros sujui tänään”, kysyi Tarja ystävällisesti? ”Hei, ota hieman salaattia.”

Tarja ja Kusti olivat tehneet töitä yhdessä jo kaksikymmentä vuotta – he olivat itseasiassa aloittaneet samana päivänä. Tarja oli tosin vuosien mittaan ylennyt postikonttorin esimieheksi sillä aikaa kun Kusti vielä jakoi postia, mutta se ei tietenkään vaikuttanut heidän ystävyyteensä millään lailla. He saattoivat päinvastoin useinkin istua mutustelemassa salaattia yhdessä muistellen yhdessä koettuja vuosia.

”Kiitos, siinähän se” sanoi Kusti ja nappasi ison rapean salaatinlehden. ”Eihän se postinjakelu enää niin vauhdilla suju kuin silloin nuorempana – mutta eihän Etanapostilta tosin odotetakaan mitään salamavauhtia. Jakelun luotettavuushan se on aina ollut meidän juttumme, eikös juu? Kyllähän sinä tiedät mitä ne sanovat kylillä: maailma muuttuu mutta Etanaposti ei.”

”Niin Kusti… siitä halusinkin puhua kanssasi. Nyt näyttäisi siitä että Etanapostissa puhaltaa sittenkin muutoksen tuulet. Tiedäthän, sen jälkeen kun valtio päätti yksityistää konttorimme asiat ovat ihan eri tolalla kuin aikaisempina vuosina. Nyt esimerkiksi näyttäisi siltä että ranskalainen firma on ostanut Etanapostin koko osakekannan.”

Kusti haukkasi mietteliäänä ison palan salaatinlehteä.

”Jaahas. Ja mitä se sitten tarkoittaa?”

”Kusti, se tarkoittaa että Etanaposti on myyty ulkomaille, Ranskaan.”

Kusti pureskeli hitaasti. Jostain tämäntyyyppisestä  oli kyllä ollut huhuja poikien kesken, mutta huhut nyt olivat huhuja. Ja kaikki olivat tietenkin olettaneet että työt jatkuisivat entiseen malliin vaikka omistussuhteissa tapahtuisikin – pitäähän postin kulkea.

”Ranskalaiset” tuhahti Kusti, ”mitä nekin tietävät postinjakelusta? Tiedätkö mitä ranskalaiset osaavat? Lakkoilla! Kyllä tästä on ollut puhetta muiden jakajien kanssa. Ja syödä patonkia! Puhumattakaan…”

Kusti hiljeni yhtäkkiä. Hänen silmänsä suureni.

”Puhumattakaan mistä?” kysyi Tarja?

”Puhumattakaan siitä että ranskalaiset syövät etanoita” Kusti sai hiljaa sanotuksi.

”No no”, paheksui Tarja. ”Se nyt on täysin tuulesta temmattu väite mistä ei ole minkäänlaisia todisteita. Ranskalaiset syövät salaattia niin kuin mekin – kyllähän sinäkin olet kuullut ranskalaisesta salaattikastikkeesta? Joten unohda sellaiset ajatukset. Sitäpaitsi, kuka olisi niin hullu että ostaisi yrityksen vain syödäkseen koko henkilökunnan?”

No, ranskalainen yritys tietenkin, ajatteli Kusti. Ääneen hän sanoi ”niin… kai sinä olet oikeassa. Tämä on vain niin… yllättävää? Etanaposti on toiminut niin hyvin kymmeniä vuosia… ja sitten se vain myydään ulkomaille, tuosta vain.”

”Kusti, sellaista se on tänä päivänä”, sanoi Tarja vakavana. ”Tämä oli tavallaan odotettavissa, ei maailma ole enää entisensä. Sen jälkeen kun sähköankeriaat rupesivat jakelemaan postia salamannopeasti vesiteitse emme oikein ole pystyneet kilpailemaan… kai sinäkin olet huomannut että postilaukkusi on keventynyt viime aikoina?”

Kusti oli kyllä huomannut että jaettava posti oli vähentynyt rutkasti vaikkapa kymmenen vuoden takaisista määristä. Ei-enää-niin-nuorelle etanalle oli tietenkin ollut mukavaa kun tahti oli hidastunut kun jaettavaa postia ei ollut entiseen malliin, mutta kyllähän hän sisimmissään oli ymmärtänyt ettei sellainen meno tietenkään voinut jatkua loputtomiin… hän ei vaan ollut halunnut ajatella sitä. Mutta nyt Etanaposti oli siis myyty ulkomaille ja tulevaisuus häämötti epävarmana.

”Älä sinä huoli Kusti”, sanoi Tarja. ”Ranskalaiset ovat luvanneet että mikään ei tule muuttumaan.”

Jatkuu…

Advertisements
Avainsanat: ,

3 thoughts on “Jatkokertomus: Etanaposti, osa 1/4

  1. […] Tämä on jatkokertomus. Lue osa 1 tästä. […]

  2. […] on jatkokertomus. 1. osan löydät täältä ja 2. osan […]

  3. […] Kirjoittanut Kasper Strömman Tämä on jatkokertomus. Lue aikaisemmat osat: osa 3/4 osa 2/4 osa 1/4 […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: